Mä olen ollut myös asuntolassa vuodesta 1955 neljä vuotta eteenpäin ja muistot aika surulliset.Olki patjojen päällä nukuttiin jotka jouduttiin itse täyttää syksyllä oli niin pullea ettei meinannut päällä pysyä keväällä oli vain vähän olkisilppua. Jatkuva nälkä kun ruoka oli tosi alaarvoista.En vieläkään voi sietää teen hajua kun sitä oli aamuin illoin ja kivikovaa ruisleipää sen kanssa.Joskus saatiin aamulla puuroa voi kun se maistu hyvälle Kerran viikossa saatiin ohut nisupala.Itse jouduttiin vedet ja puut kantaan ja lämmittään ei ollut sähköä ja kaikki siivoukset jouduttiin myös tekemään.
@anilyn777
2 ай бұрын
❤Kyllä avoimesti ja rohkeasti kerroit lapsuudestasi. Lapset on lapsia... Kovia olet joutunut kokemaan!Hyvä, että löysit niitä tuttuja ihmisiä ja sait puhua vaikeista asioista. Siunausta elämääsi idententtikriisistä huolimatta😊❤
@arjaleinonen3513
2 ай бұрын
Kiitos Kirsti, huh!
@sariperkio5567
2 ай бұрын
Olen aina sanonut, että kuunnelkaa vanhempia ihmisiä, mitä he sanovat. Sieltä löytyy vastauksia. ❤
@dagmaralanen7180
2 ай бұрын
Hyvä, taas täyttää asiaa! Valitettavasti aikuiset eivät ole siitä viisastunut. Edelleen aikuiset siirtävät vastuun keskenkasvuisille. Jos vanhemmat eivät osaa käsitellä lapsia oikein, niin ammattilaisten pitäisi osata kunnioittaa lasta. Niin metsä vastaa, kuin sinne huutetaan. Itse olen toiminut lasta arvostavasti ja kyllä on kannattanut 💖
@annukka2955
2 ай бұрын
oppilaiden vanhemmat ovat oppilaiden pahin riesa...riitelevät keskenään ja uhkailevat opettajia, jos lapsi ei pärjää koulussa..jonkin syyksihän se on tehtävä...opettaja on koulun auktoriteetti ja kunnioitus pitäisi saada takaisin...kiitos kirsti
Пікірлер: 10