Kulteista on kahdenlaisia lähtijöitä. Helpointa lähteminen on niille, jotka on hunajavanalla houkuteltu kulttiin, koska heillä on jo minuus kulttia edeltävältä ajalta. Minuus, johon voi palata ja minuus, jota voi kasvattaa eteenpäin ja päivittää. Teini-ikäisellä tai nuorella aikuisella on myös yleensä tietoa siitä, miten muu maailma toimii.
Toisella ryhmällä eli kuristavaan kulttiin sisään syntyneillä ei ole kokemusta "pahaksi ja petolliseksi" "mainostetusta ulkomaailmasta, jolloin lähteminen on huomattavasti rankempi prosessi. Lähteminen on sitä raastavampaa ellei mahdotonta, mitä enemmän sukulaisia ja edeltäviä sukupolvia sekä läheisiä kuuluu kulttiin. Kotikoulu ja kultin "metsään" muuttaminen (tyyliin Jones's town) tietysti varmistaa sen, ettei "eksytystä" pääse tihkumaan ulkomaailmasta yhteisöön.
Mutta vaikka vaikka kultin jäsenet eläisivätkin näkyvästi keskellä yhteiskuntaa, heidät on ehkä ehdollistettu elämään "maailmassa mutta ei maailmasta". Tästä ilmiöstä on hyvänä esimerkkinä Tia Levings, joka on kirjoittanut elokuussa 2024 julkaistun kirjan "A well trained wife". Tia kuului Shiny happy people -kulttiin, jossa naisen tehtävänä oli synnyttää (henkensä ja terveytensä kaupalla) mahdollisimman paljon lapsia, jotta valkoiset kristityt voivat savuttaa maailman herruuden.
Mitä kummallisimpia kultteja ja äärilahkoja riittää joka lähtöön. KZitem-kanavalta Cults to Consciousness voi kuunnella jopa näennäisesti vastakkaisista kulteissa eläneiden ja lähteneiden ihmisten kokemuksia sekä keinoja toipua. Kertomuksia kuunnellessa tulee vähän väliä mieleen: tuo ei voi olla totta, tuollaista ei voi olla olemassakaan. Kun eri ääriuskonnoista ja ideologioista lähteneet ovat perustaneet tukiryhmiä kulteista lähteneille, he ovat keskusteluissaan huomanneet, että vaikka kultin säännöt ovat täysin vastakkaiset, kultin "syvärakenne" on sama (me hyvät, muut pahoja). Kuten myös mustavalkoisesta PAAP (puhdas ja aatteellinen/ahdas ja puutteellinen) -ajattelusta avartumisen polku on ällistyttävän samanlainen eli pitkä ja tuskallinen tie.
Kulttiin syntyneen lähteminen pois kultista on helpompaa, jos ja kun he saavat vähitellen tietoa ulkomaailmasta sekä muista ajattelutavoista. Tämä auttaa vähä vähältä kyseenalaistamaan kultin kaikkein poskettomimpia "totuuksia" ja sääntöjä. Aloitteleva epäilijä voi ikään kuin "osamaksulla" käsitellä uskonsa ja elämäntehtävänsä menettämisen aikaansaamaa tunnekuormaa. Myös kultin ulkopuolisten luottamuksellisten ihmissuhteiden solmiminen tuo uusia näkökulmia ja auttaa ajattelemaan ääneen. Myös mahdollisuus kertoa kultin tiukat salaisuudet
Kaikkein raastavin tilanne on niillä kulttiin syntyneillä, jotka heitetään kultista kirjaimellisesti kadulle jonkin rikkomuksen vuoksi. Kulttipudokkaiden auttamisen uranuurtaja ja siitä kirjan Leaving the Cult kirjan kirjoittanut Margaret Singer, miten poliisi toi hänen kotiovelleen nuoria, jotka kultti oli heittänyt menemään kirjaimellisesti tien poskeen. Singer listaa toimenpiteitä kun nuoresta tai vähän vanhemmastakin pitää ottaa koppi.
Ensinnäkin on tärkeää antaa ihmisen nukkua riittävästi ja syödä kunnolla, koska pihalle heittämistä on yleensä edeltänyt jokin kriisi. Keskustelu vaikkapa kävelyn lomassa on helpompaa, koska kulteissa ihminen on joutunut kuuntelemaan liikkumatta pitkiä luentoja ja hypnotisoivia jaarituksia saamatta paeta, vaikka keho halusi. Lisäksi on tärkeää, että pudokasta ei hämmennetä liian monilla vaihtoehdoilla (korkeintaan kolme ruokalajia), koska pudokas on tottunut tottelemaan käskyjä kyselemättä. Pudokas ei välttämättä alkuunkaan ymmärrä valinnan käsitettä. Uusien mahdollisuuksien ymmärtäminen voi olla kirjaimellisesti pyörryttävää.
Jonkin sortin katto on hyvä saada pään päälle ja "normaaleja" vaatteitakin on hyvä olla. Heti perään on hyvä luoda yhteys kultista aiemmin lähteneisiin ja/tai kulttiin kuulumattomiin sukulaisiin sikäli mikäli heitä on. Samasta kultista aiemmin pois joutuneet tai lähteneet ovat hyviä tukihenkilöitä, koska hämmentynyt kulttipudokas osaa vain kultin kieltä ja on tärkeää, että joku ymmärtää, mistä hän puhuu ja uskoo mitä pudokas kertoo. Luopiot eli kultista aiemmin lähteneet ovat myös hyödyllisiä siinä, että he osaavat auttaa pudokasta selittämään sukulaisille, mahdollisille entisille ystäville sekä viranomaisille, missä pudokas on ollut.
Vanhoista luopioista voi olla apua myös työpaikan tai opiskelupaikan saamisessa. Esimerkiksi parikymppisenä kulttiin liittyneellä ja viisikymppisenä lähteneellä tai pois potkitulla voi olla vaikeuksia selittää, missä hän ollut ja mitä tehnyt viimeiset 30 vuotta. Kulttiin syntyneellä ja yksityistä kulttikoulua käyneellä ei välttämättä ole peruskoulututkintoa tai hän ei osaa edes lukea eikä kirjoittaa.
Ja mikä tärkeintä, stressi on hyvä saada hallintaan, mutta se on kokonaan oma lukunsa. Kuten myös terapia, jota joskus tarvitaan varsinkin silloin, jos riskinä on joutua tynnyristä toiseen.
Негізгі бет Kultti kuin kultti, vapautumisen prosessi on yllättävän samanlainen
Пікірлер